Tulihan tämäkin päivä vuosien odotuksen jälkeen, Rusoposki on täynnä kukkia. Heti ensimmäisten nuppujen ilmaannuttua iski kamala pelko, että mahtaako tuottaa hedelmää, koska alunperin istutin muutaman metrin päähän persikan jonka muurahaiset tappoivat toisena vuonna. Ostin uuden samaan paikkaan ja se kuoli samana kesänä. Googlesta myöhemmin luin että persikka erittää kituessaan hormonia joka tappaa samaan paikkaan istutetun persikan.... mutta nyt tiedän. Samaisessa kuopassa kasvaa nyt neidonhiuspuu joka on talvehtinut jo kolme kokonaista talvea ja silmut ovat juuri aukeamassa.
Kyllä pienoinen voitonhymy kirpoaa kasvoille jos tuosta aprikoosipuusta hedelmän saa joskus poimia, mittaa sillä on jo kolme ja puoli metriä, viitisenkymmentä senttiä tulee vuosittain, kuuteen metriin pitäisi pysähtyä.
