Högfors Siro 50 olohuoneeseen

Meillä on ollut pitkään ajatuksissa saada puulla lämpeävä lämmönlähde taloon, ikää talolla jo niin paljon että kolme hormia löytyy. Katolta piippuun taskulampulla katsoessa on ihan hyvässä kunnossakin, katon yläpuolinen osa on uusittu jossain vaiheessa, sen näkee tiilisaumojen kulumasta. Rappaukset joka paikasta kunnossa ja palomuuri myös ilman yhtään halkeamaa.

Oli melko mielenkiintoinen paketti kantaa peräkärrystä olohuoneeseen, ulkona kantaminen oli oikeastaan jopa helppoa, mutta ensimmäiselle ovelle pääsyn jälkeen kantajat eivät mahdu enää lieden viereen joten sitä on pakko nostaa kymmenisen senttiä kerrallaan eteenpäin.
Viimeiset metrit kannettiin kahteen mieheen, 240 kiloa, jonka kyllä tunsi seuraavana päivänä olkapäissä ja reisissä.
Ylemmän kuvan otto hetkellä jo voiton puolella, ei enää epäilyttänyt hankinnan järkeenkäypyys, sadan kilometrin hakumatka ja 240€ sijoitus lieteen.

 

Hölmöyttäni en ottanut uunin alaliitoksesta kuvaa, liitosputki tehtiin itse, vanha oli jo ruostunut puhki. Savuhormissa oli muuttaessani PorinMatti, joten tiililiitos piti myös tehdä kokonaan uusiksi.

Tarpeeksi vaan kiviä pois pora- ja piikkauskoneella ja muurauslaastilla muotoilin hormin ensin savun kulkemisen vuoksi ihan tasaiseksi ja poistin terävät nurkat.

Liitosputkea yhden sentin suurempi finnfoamin pala putken paikalle (styroxia ei ollut kotona, se olisi helpompi poistaa kun laasti on kuivunut). Tiili ja tiilenpala kerrallaan reikä umpeen ja saumaraudalla yrittäen saada kaikki saumat täyteen, noin tunti ja reikä oli ummessa.

Seuraavana päivänä finnfoamit pois ja vielä muurauslaastilla ylirappaus.

Toisena projektina samaan aikaan uuden savupellin asennus, vanhoja ei ollut tai en ainakaan löytänyt vaikka yritin kehyksiä piipustakin etsiä. Samalla tavalla muuraten ja rappauksella viimeistellen tehtiin tuokin paikkaus pellin asennuksen jälkeen.

 Kittaus ja hionta ennen maalausta ja valmis !

Tässä vaiheessa täytin alemman uunin tiilillä ja vesisäiliöön tiiliä ja hiekkapuhallushiekkaa, noin sain tuohon vielä kolmekymmentä kiloa lisää varaavaa kiveä.

 

Näin evakkoisovanhempien jälkeläisenä ajattelin siirtää perinnettä eteenpäin. Riisipiiraat tulikuumaan uuniin, ei samanlaisia saa mitenkään sähköhellalla tehtyä, saatika kun meillä on kaasu-uuni, se lämpeää vain 250 asteeseen.

Ensikokeilun jälkeen tuossa on paistettu jo pitsat, hiivaleipää, iso kasa piirakoita ja ohrauunipuuro.

Tässä koko komeus paikallaan, testimaalauksella peitetty kittipinnat, saa nähdä kumpi väri tuohon seinään jää.
Ei tuosta oikein pysty sanomaa onko ollut paikallaan viikon vai viisikymmentä vuotta.

Piparkakkutalo

Menin taas tyhmyyttäni vastaamaan, tänäkin vuonna, kysymykseen, että tehdäänkö muumitalo.... Onneksi sentään sain tingittyä talon teon uimahuoneeksi, on ainakin matalampi joskaan ei yhtään helpompi väsättävä. Jätin tänä jouluna sokerilla liimaamisen ja kiinnitin osat pikeerillä. Säästää se ainakin palaneilta sormenpäiltä ja toimii melkein yhtä hyvin, ei ole ihan niin kiirekään saada osia paikalleen.
Oikaisin kiinnitettävät sivut kaikki raastinraudalla, auttaa liimaamista huomattavasti.

Jälleen kerran tuli huomattua, ettei se ihan niin helppoa olekaan kuin ensi ajatuksella voisi luulla. Edellisestä talosta tuli opittua, että alla oleva pahvimalli auttaa aikalailla kasaamista. Katon alla on yhä kasattunakin pahvista tehty jigi, eipähän tarvitse pelätä että romahtaa siirrettäessä.
Kai tuossa pääasia on kuitenkin tyttären kanssa vietetty yhteinen aika ja onnistumisen riemu, kummallekin.

Pulla pannussa

Nuorimmaisen, 6v., pyynöstä pidettiin pullapäivä. Heti aamupalan jälkeen pullataikina-ainekset Kitchen Aid:iin pyörimään ja liina päälle.
Olin jo toukokuussa luvannut tytön kummitädille, että autan rippijuhlien järjestämisessä, koska olivat juuri eronneet ja joutui järjestämään kekkerit yksin.
Eli kauppaan siis, lapun kanssa, sovittiin listalle suolaiseksi kolme salaattia, peruna- ja pastasalaatti ja coleslaw. Nyhtöbroileria barbequesoosissa ja levite laivälle, leivän teki joku muu.
Olin aivan hämmästynyt, kun kassalla hinnaksi tuli kaikkine aineksineen ja alumiinivuokineen 48€. Kuitenkin kaksi täyttä kassia ruokaa, suomalaista ja suurin osa luomuakin vielä.
Kaupasta tulon jälkeen pullataikina laudalle ja kaulimaan yhdeksi levyksi, voita, kanelia ja sokeria päälle, onneksi tuli kurkittua kaappiin, josta löytyi vielä pähkinärouhe- ja mantelijauhepussi, molemmat avattuja, sinne vaan.
Pullan jälkeen läpöä pienemmälle ja kaksitoista broilerinkoipea uuniin. Koivet on mielenkiintoinen artikkeli, kun kolme kiloa taisi maksaa 11€, ilmeisesti niitä ei pysty koneellisesti perkaamaan, jolloin hinta vaan painuu alas, tähän hommaan ne sopivat kuitenkin hyvin.
Yllättävää kuitenkin tämän päivän juhlilla broileri teki kauppansa melkeinpä liiankin hyvin, iltavieraille ei jäänyt yhtään.... ihan oma moka.