maanantai 7. joulukuuta 2015

Högfors Siro 50 olohuoneeseen

Meillä on ollut pitkään ajatuksissa saada puulla lämpeävä lämmönlähde taloon, ikää talolla jo niin paljon että kolme hormia löytyy. Katolta piippuun taskulampulla katsoessa on ihan hyvässä kunnossakin, katon yläpuolinen osa on uusittu jossain vaiheessa, sen näkee tiilisaumojen kulumasta. Rappaukset joka paikasta kunnossa ja palomuuri myös ilman yhtään halkeamaa.


Oli melko mielenkiintoinen paketti kantaa peräkärrystä olohuoneeseen, ulkona kantaminen oli oikeastaan jopa helppoa, mutta ensimmäiselle ovelle pääsyn jälkeen kantajat eivät mahdu enää lieden viereen joten sitä on pakko nostaa kymmenisen senttiä kerrallaan eteenpäin.
Viimeiset metrit kannettiin kahteen mieheen, 240 kiloa, jonka kyllä tunsi seuraavana päivänä olkapäissä ja reisissä.
Ylemmän kuvan otto hetkellä jo voiton puolella, ei enää epäilyttänyt hankinnan järkeenkäypyys, sadan kilometrin hakumatka ja 240€ sijoitus lieteen.


Hölmöyttäni en ottanut uunin alaliitoksesta kuvaa, liitosputki tehtiin itse, vanha oli jo ruostunut puhki. Savuhormissa oli muuttaessani PorinMatti, joten tiililiitos piti myös tehdä kokonaan uusiksi.
Tarpeeksi vaan kiviä pois pora- ja piikkauskoneella ja muurauslaastilla muotoilin hormin ensin savun kulkemisen vuoksi ihan tasaiseksi ja poistin terävät nurkat.
Liitosputkea yhden sentin suurempi finnfoamin pala putken paikalle (styroxia ei ollut kotona, se olisi helpompi poistaa kun laasti on kuivunut). Tiili ja tiilenpala kerrallaan reikä umpeen ja saumaraudalla yrittäen saada kaikki saumat täyteen, noin tunti ja reikä oli ummessa.
Seuraavana päivänä finnfoamit pois ja vielä muurauslaastilla ylirappaus.
Toisena projektina samaan aikaan uuden savupellin asennus, vanhoja ei ollut tai en ainakaan löytänyt vaikka yritin kehyksiä piipustakin etsiä. Samalla tavalla muuraten ja rappauksella viimeistellen tehtiin tuokin paikkaus pellin asennuksen jälkeen.

 Kittaus ja hionta ennen maalausta ja valmis !

Tässä vaiheessa täytin alemman uunin tiilillä ja vesisäiliöön tiiliä ja hiekkapuhallushiekkaa, noin sain tuohon vielä kolmekymmentä kiloa lisää varaavaa kiveä.

 

Näin evakkoisovanhempien jälkeläisenä ajattelin siirtää perinnettä eteenpäin. Riisipiiraat tulikuumaan uuniin, ei samanlaisia saa mitenkään sähköhellalla tehtyä, saatika kun meillä on kaasu-uuni, se lämpeää vain 250 asteeseen.

Ensikokeilun jälkeen tuossa on paistettu jo pitsat, hiivaleipää, iso kasa piirakoita ja ohrauunipuuro.

Tässä koko komeus paikallaan, testimaalauksella peitetty kittipinnat, saa nähdä kumpi väri tuohon seinään jää.
Ei tuosta oikein pysty sanomaa onko ollut paikallaan viikon vai viisikymmentä vuotta.